Lapsille tapetit

Syksyllä remontoimme isosti lastenhuonetta. Seinistä lähtee 80-luvun mäntypaneelit sekä lisäeristeeksi laitetut styroksit. Tilalle tulee ekovillaa lisäeristeeksi, paperoinnit vetoa estämään ja pintaan haltexia ja tapettia. Katosta lähtee tarpeellinen määrä kerroksia, ainakin päällimmäisenä olevat styroksilevyt ja tilalle tulee valkoista sisarpeneelia. Muovimatto pääsee kaatopaikalle ja varpaiden alle tulee lämmin ja vaalea lautalattia. Sähköt vedetään uusiksi. Patterin kohtaloa vielä mietimme, se kun ei putkarin tekemistä säädöistä huolimatta ole toiminut kovin hyvin koskaan…

Keltainen lukko-tapetti olisi pirteä ja vähän erilainen valinta.

Keltainen lukko-tapetti olisi pirteä ja vähän erilainen valinta.

Olennaisinta ei varmasti ole tässä vaiheessa miettiä tapetteja, mutta niin vaan kesälomatunnelmissa päädyimme niitä pohtimaan. Ehkä hyväkin, sillä toimitusaika on osassa tapeteissa pari kolme kuukautta.

Kirsikkapuuta meillä löytyy jo keittiöstä vaaleana versiona, joten olisi ihan hauska, jos sama tapetti olisi tytön huoneessa.

Kirsikkapuuta meillä löytyy jo keittiöstä vaaleana versiona, joten olisi ihan hauska, jos sama tapetti olisi tytön huoneessa.

Jatkamme valittua tietä eli tapetit valitaan Tapettitalon (Philgren&Ritolan) tapeteista. Niiden pohjapaperille kun olen lapsuuteni piirtänyt ja meiltä löytyy heidän tapettitelojaan. Noihin tapetteihin liittyy tunnetta ja muistoja, mutta ne ovat myös hyviä paperitapetteja hengittävään rintamamiestaloon.

Nyt Tapettitalolla on erikoiserä tummanharmaata lukko-tapettia.

Nyt Tapettitalolla on erikoiserä tummanharmaata lukko-tapettia.

Lastenhuone on nyt jaettuna kirjahyllyllä kahtia ja todennänöisesti se on tulevaisuudessakin niin. Tai sitten teemme siihen kevyen väliseinän. Päädyimme laittamaan molempien ”huoneisiin” erilaiset tapetit. Eskaripojan puolelle oli helppo valita 2+3 -tapetti. Vielä kun löysimme sitä Tapettitalolta II-laatuisena vain 20€/rulla, niin se sinitöi päätöksen.

Tykästyimme 2+3 -tapetin harmaaseen sävyyn.

Tykästyimme 2+3 -tapetin harmaaseen sävyyn.

Koulutytön huoneen tapetin valinta on vaikeampaa. Olisi niin monta hyvää tapettia! Tekisi mieli valita joku vähän erikoisempi tapetti. Ettei ihan haaleaa harmaata tai sinistä. Kuvio ei voi olla kovin iso, sillä huone on niin pieni ja rikkonainen muodoltaan. Nyt vahvoja vaihtoehtoehtoja on lukko-tapetit keltaisena tai erikoiserän tumman harmaana tai kirsikkapuu-tapetti sinisenä. Jotenkin olen ihastunut tuohon keltaiseen lukkoon. Mutta katsotaan mihin päädymmekään.

Tapettia tulee tytön huoneessa vain tuohon ikkananviereiselle kolmion muotoiselle seinälle sekä viistokaton alle jäävälle osuudelle, joka on reilun metrin korkuinen.

Tapettia tulee tytön huoneessa vain tuohon ikkananviereiselle kolmion muotoiselle seinälle sekä viistokaton alle jäävälle osuudelle, joka on reilun metrin korkuinen.

 

Tallennettu kategorioihin Hankinnat, Lastenhuone | Jätä kommentti

Punainen hattu, eikun katto

Tadaa! Meidän talolla on nyt päässään punainen hattu! Katon maalaus ryhditti talon ilmettä ja tärkeimpänä tietenkin on, että katto tuli huollettua ja se toimii taas hienosti. Kattohan kuitenkin on tärkein osa talossa, jos se vuotaa, niin se pilaa taloa nopeasti.

Nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun katto on tyylikäs, niin talon maalaus keltaiseksi valkoisin ikkunanpielin meni haavelistalla aika korkealle.

Nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun katto on tyylikäs, niin talon maalaus keltaiseksi valkoisin ikkunanpielin meni haavelistalla aika korkealle.

Katon maalaus sujui paremmin kuin uskalsimme toivoa. Maalarit tulivat silloin kuin piti. He pesivät, rapsuttelivat ja pohjamaalasivat ruostekohdat sekä maalasivat koko katon kertaalleen siveltimellä (RK-peltikattomaali, sävynä raudanpunainen). Hommaan meni vain kaksi kokonaista työpäivää. Säät suosivat, sillä ensimmäinen päivä oli pilvinen, mutta sopivan lämmin ja toisena päivänä oli puolipilvistä. Täydellinen sää kattohommille.

Katon pesu sujui painepesurilla kätevän näköisesti.

Katon pesu sujui painepesurilla kätevän näköisesti.

Ensimmäisen maalauspäivän iltana oli pesut ja pohjamaalaukset tehty sekä käsitelty kattopeltien taitteet.

Ensimmäisen maalauspäivän iltana oli pesut ja pohjamaalaukset tehty sekä käsitelty kattopeltien taitteet.

Tämä homma kannatti todellakin ulkoistaa. Itse olisimme nysvänneet katolla turhan tarkkaan, jännittäneet katolla liikkumista ja saaneet jalkalihakset kipeiksi ja tuhertaneet pensseleiden kanssa hetken jos toisenkin. Nyt remppamiehet tekivät kokemuksella ja rutiinilla ja hyvältä näytti lopputulos. Todellisuuden maalauksen laadusta varmaan saa tietää kolmen vuoden kuluttua, kun näkee miten maali katossa kestää. Luotan kuitenkin työnjälkeen.

Ennen ja jälkeen katon maalauksen. Ero on huima (vaikka osin myös kuvien valotuksesta johtuvaa eroa).

Ennen ja jälkeen katon maalauksen. Ero on huima (vaikka osin myös kuvien valotuksesta johtuvaa eroa).

Tallennettu kategorioihin Hankinnat, Katto | Jätä kommentti

Katto kuntoon

Rintamamiestalomme katto kaipaa uutta maalia. Viime kesänä maalasin itse kuistin katon ja tänä kesänä olisi vuorossa lopun katon maalaaminen. Työpaikan vaihdon vuoksi lyhyeksi kutistunut kesäloma pakotti miettimään miten katon maalaaminen hoidetaan. Päädyimme tilaamaan maalauksen eräältä remonttifirmalta.

Suoraan sanottuna jännittää. Tulevatko ne maalaamaan, kuten lupasivat? Pesevätkö ne katon kunnolla? Entäs ruosteen poisto ja ruostesuojaus, mitäs jos ne tekevät sen hutiloiden? Maalaavatko ne varmasti sopivan paksuisen maalikerroksen? Ja sellaisella säällä, että maali on tarttuu ja kuivuu hyvin? Lisäksi mietityttää miten maalarit käyttäytyvät. En kestä remonttimiehiä, jotka eivät arvosta naista tai jättävät paikat sikin sokin. Annan kuitenkin mahdollisuuden. Homma on käyty yhdessä läpi miten katto maalataan ja miten toivon remppamiesten suhtautuvan minuun. Ja ihan hyvä vaikutelma tästä firmasta on tullut.

Tosiasiassa olisin mieluummin ottanut katon maalareiksi vakituiset remppamiehemme, mutta heillä oli alkukesän kalenteri tupaten täynnä. Onneksi alkusyksystä saamme heidät meille tekemään lastenhuoneen suurremontin.

Tallennettu kategorioihin Hankinnat, Katto, Pohdintaa, remontointi, Talo | Jätä kommentti

Kevätpiha

Meillä on selkeästi kevätpiha. Kukkivia puita, sipulikukkia ja kevään aikaisia kukkijoita. Nautin täysin siemauksin omasta pihasta. Etenkin kun tämä kevät oli niin lämmin, että grillailtiin ja oltiin pihalla aina kuin vain voitiin.

IMG_0478 IMG_0451 IMG_0575 IMG_0568 IMG_0598 IMG_0636 IMG_0641 IMG_0652 IMG_0730 IMG_0744


IMG_0435IMG_0421

 

 

Tallennettu kategorioihin Piha | Jätä kommentti

Kellarikerroksen koruttomuus

Rintamamiestalon kellarikerros voi olla millainen vain. Yleisempi taitaa nykyään olla modernisti remontoitu tila, jossa on sauna, takkahuone ja kodinhoitohuone. Meillä kellarikerros on yhdellä sanalla sanottuna varasto, mutta jos oikein haluaa kuvailla, niin meiltä löytyy varaston lisäksi kodinhoitotilaa, mehukellari, verstas ja öljysäiliö sekä -poltin.

Kellarikerroksessa meillä on betonilattia eikä meillä ole salaojia. Keväisin lumien sulaessa ja syksyisin kaatosateilla kellarin lattia on kosteahko. Kerran syksyllä verstashuoneeseen mennessä lattialla oli lammikko. Pelästyin, mutta hetken pohdittuani tajusin, ei hätää, meillä on kellarissa hengittävät rakenteet ja kohtuullinen ilmanvaihto, joten lätäkkö kuivuisi. Lätäkön aiheuttaja oli rikki mennyt rännin alaosa, se fiksattiin. Lisäksi joka kulmaan laitettiin betoniset vesikourut viemään vesi kauemmas talosta. Vaikutus on ollut selkeä eli kellarikerros on kuivempi.

Neljä vuotta on tässä talossa asuttu ja kellarikerros on ollut hirmu kätevä paikka kaikelle ylimääräiselle tavaralle. Niinpä tämän kesän projektina oli tavaran läpikäynti, edes pääpiirteittäin. Yhdessä siivoten tuli pois laitettavaa tavaraa paljon! Kaiken maailman nippeleitä, laudan palasia, pieniä suksia, luistimia, kenkiä… Lakaisimme, imuroimme (jopa seinät!) ja pyyhimme esim. ovet puhtaiksi. Kellari raikastui niin ilmeeltään kuin hajultaan. Nyt ei enää lattioille laiteta kosteutta imeviä juttuja, kuten räsymattoja, jotka olivat jääneet edelliseltä omistajalta. Myös puisten varastohyllyjen jalkoihin laitettiin metallijalat, jottei kosteus hiivi vääriin paikkoihin.

Tervetuloa kurkistamaan meidän kellariin, kaunis se ei ole. Käytännöllisyyskin on kyseenalaista, mutta on se ainakin itsestään kuivuva ja ihan ok meidän käytössä.

Kellariin laskeudutaan kapeita portaita ja samantien tullaan pyykkikoneen ja kuivausrummun luo.

Kellariin laskeudutaan kapeita portaita ja samantien tullaan pyykkikoneen ja kuivausrummun luo.

Säilytettävät tavarat kannattaa pakata pahvilaatikoihin tai kangaskasseihin, jotta kosteusvaihtelut eivät haittaa. Puolitiiviisti pakatuissa muovilaatikoissa kosteahkossa tilassa voi kosteus päästä laatikkoon, muttei sieltä pois ja sehän tarkoittaa homebileitä.

Säilytettävät tavarat kannattaa pakata pahvilaatikoihin tai kangaskasseihin, jotta kosteusvaihtelut eivät haittaa. Puolitiiviisti pakatuissa muovilaatikoissa kosteahkossa tilassa voi kosteus päästä laatikkoon, muttei sieltä pois ja sehän tarkoittaa homebileitä.

Mummolta peritty jouluastiasto ja pelargonioiden talvehtimiseen varattu hylly.

Mummolta peritty jouluastiasto ja pelargonioiden talvehtimiseen varattu hylly.

 

Verstas on osoittautunut yllättävän käteväksi tilaksi etenkin talvella! Kunpa vaan huonekorkeutta olisi enemmän kuin 173cm...

Verstas on osoittautunut yllättävän käteväksi tilaksi etenkin talvella! Kunpa vaan huonekorkeutta olisi enemmän kuin 173cm…

 

"Tämä on kotihengettären ystävä" -harja on iloisesti käytössä. Vaan kuinka monta maalipurkkia kellarissa majailee. En uskalla laskea...

”Tämä on kotihengettären ystävä” -harja on iloisesti käytössä. Vaan kuinka monta maalipurkkia kellarissa majailee. En uskalla laskea…

Kellarin ilmanvaihto on painovoimainen. Järvien jäätyessä ilmanvaihtoluukut suljetaan ja järvien sulaessa ilmanvaihtoluukut avataan.

Kellarin ilmanvaihto on painovoimainen. Järvien jäätyessä ilmanvaihtoluukut suljetaan ja järvien sulaessa ilmanvaihtoluukut avataan.

 

 

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Kellari | Jätä kommentti

Pirteä rintamamiestalon (kuistin) katto

Maalaussäiden tiirailu jatkui. Koska pääsisimme maalaamaan pohjamaalin ja varsinaisen kattomaalin? Katon maalauksen pohdinnat ja ensimmäiset tositoimet löytyvät edellisistä teksteistä. Sopivat säät löytyivät, joten hommiin. Pohjamaalaus toiseen kertaan, kun eka kerros epäonnistui yllättävän sateen vuoksi. Pohjamaalaus tehtiin jatkovarrella, joten siirrettäville lapetikkaille ei onneksi täytynyt kiipeillä.

Katon maalauksen valmisteluihin kului huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen maalaukseen.

Katon maalauksen valmisteluihin kului huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen maalaukseen.

Varsinainen maalaus tehtiin siirrettäviltä lapetikkailta ensin vastakkaiselle puolelle niin pitkälle kuin järkevästi ylettyi ja sitten tikkaiden puolelta aina saumakaton saumojen leveyden välin verran ja jos vaakasauma osui kohdalle, niin siihen lopetus. Loput maalattiin työtelineiltä käsin.

Lapetikkaiden kohta maalattiin kolmessa osassa. Ensimmäisenä molemmat reunat tikkailla ollen, toisena jatkovarrella työtelineeltä ja kolmantena työtelineeltä ilman jatkovartta. Jatkovarrella tehden ei saanut niin tasaista, kuin ilman jatkovartta työskennellen, joten kaikkialle mihin yletti ilman jatkovartta, tehtiin ilman.

Maalaus sujui kivasti. Punainen uusi maalipinta antoi pontta tekemiseen! Maali kuivui nopeasti, joten ensimmäistä kerrosta varsinaista maalia levittäessä sorruin liikaa säätämään jo kuivuvaa maalia ja siksi pohjamaali alkoi jossain kohtaa kuultaa läpi. Siksi päätimme laittaa vielä toisen varsinaisen kerroksen, jotta on varmasti jokapuolelta peittävää.

Haasteena maalaamisessa oli hankala työasento. Lapetikkailla kyykistellessä jalat puutuivat. Nojailin sivuttain säärellä tikkaisiin ensimmäisellä kerralla. Ei kannattanut. Pikaisesti kyhätyissä tikkaissa oli terävät lankun reunat, jotka tekivät upean mustelmarivistön säärien sivuun. Toinen jalka jopa turposi niin paljon, että joku hermo jäi jumiin ja jalka sähähteli ja petti parin päivän ajan kävellessä. Onneksi kylmäkääreet helpottivat. Toista kerrosta maalatessa tajusin veistää tikkaiden puolat sääriystävällisemmiksi ja muutenkin tarkkailemaan enemmän työasentoa.

Muutama huomio itserakennetuista lapetikkaista:
- Tikkaiden puolat kannattaa olla tasaisin välein, niin jalka automaattisesti löytää missä seuraava puola on
- Puolat pitää olla pyöreäkulmaiset
- Alin puola kannattaa olla ihan tikkaiden alapäässä (toisin kuin normitikkaissa), jotta jalat saa lähelle katon reunaa
- Tikkaiden leveys voisi olla järkevässä suhteessä peltisaumakaton saumojen leveyteen eli niin että on mahdollisimman leveä, jotta myös kaksi kenkää tai ainakin niiden kärkeä mahtuu rinnakkain, mutta niin kapea, että saumat pystyy maalaamaan myös tikkaiden ollessa paikoillaan
- Mitä kevyempi tikas, sitä mukavampi liikuttaa

Punainen katto piristi ilmettä. Kunpa pian saisimme ison katon maalautuksi ja vaihdettua talon värin keltaiseksi valkoisin ikkunapuittein.

Punainen katto piristi ilmettä. Kunpa pian saisimme ison katon maalautuksi ja vaihdettua talon värin keltaiseksi valkoisin ikkunapuittein.

Lopputulos palkitsi tekijät. Tasaisen punainen katto piristi rintamamiestalomme ilmettä kummasti. Oli siinä stressiä (säät!) ja aikaa meni, mutta kannatti ja oli kivaakin. Olemme puhuneet paljon riittääkö paukut tehdä koko kattoa ensi kesänä. Jos voisikin tehdä niin, että merkkaisi kalenteriin yhden viikon, jolloin katon maalaisi. Hommaisi lapset vaikka mökille leikkimään, ottaisi yhden apumiehen auttamaan maasta käsin ja tekemään ruokia ja vain hoitaisi homman, niin ryhtyisimme taatusti hommiin! Vaan nyt opimme, että säässä on todella paljon epävarmuustekijöitä ja siksi on epäröintiä ilmassa.

Toisaalta uskallammeko luottaa ulkopuoliseen maalariin? Mitä jos hän ei rapsutakaan kaikkea ruostetta pois? Mitä jos hänelle kertyy liian suuret paineet maalata huonolla kelillä? Voimme sopimusehtoihin kirjata jotain, mikä estää nämä sudenkuopat? Ja se tosiasia, onko meillä rahaa teettää homma ulkopuolisella? Noh, talvi on aikaa miettiä.

 

Tallennettu kategorioihin Katto, Kuisti | Jätä kommentti

Katon maalausta tositoimissa

Kyllä, me päätimme testata sujuisiko meiltä katon maalaus. Ei kai se mahdotonta voi olla. Totesimme kuitenkin realiteetit ja otimme tavoitteeksi maalata vain kuistin katon tänä kesänä. Sen perusteella olisimme viisaampia ja tietäisimme kannattaisiko koko katon maalaus tehdä itse vai ostaa ulkopuolelta.

Remppahammastani kolotti, joten junailin kattorempan päävastuun itselleni. Mieheni kun oli saanut kesälomalla rempata yläaulaa ja minä viihdyttää lapsia. Nyt roolit toisinpäin.

Kuvittelin ajavani kauppaan ja ostavani kattomaalin. Totuus oli toinen. Halusin RK-peltikattomaalia, sillä se tuntui nettikeskusteluiden perusteella olevan hyvää. Sitä myydään pk-seudulla tietyissä paikoissa, joten ajelin yhteen niistä. Ai, heillä ei ollutkaan sitä hyllyssä. Seuraava paikka, ahaa, teillä ei ole kuin yhtä sävyä ja sitäkin vain 10 litran päniköissä. Kolmas paikka myi ei oota, mutta antaa suosituksen neljännestä isosta rautakaupasta. Menen pessimistisenä sinne 15min ennen sulkemisaikaa hieman väsyneen lapsen kanssa.

Sain yllättyä positiivisesti. Kaksi myyjää otti asiakseen palvella minua erityisen hyvin. Selvittivät minulle eri maalivalmistajien kattomaalien hyviä ja huonoja puolia. Googlettivat netistä tarkkoja tietoja. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteisymmärryksessä RK-kattomaaliin, sen tekniset tiedot olivat ylivoimaiset muihin verrattuna. Toivotaan, että se on myös käytännössä hyvää! Sain matkaani myös ruosteenestopohjamaalia, peltikaton pesuainetta ja parit siveltimet. Kaikki tuotiin minulle nenän eteen jutteluiden jälkeen, kun huomattiin väsynyt pikkukauppareissulainen. Astelin kassalle minuuttia ennen sulkemisaikaa ja tajusin rahapussin unohtuneen keittiön pöydälle. Se ei edes harmittanut hyvän palvelukokemuksen jälkeen, vaan lupasin palata asiaan seuraavana aamuna.

Mies oli sillä välin ansiokkaasti hoitanut kaverilta rakennustelineen lainaan ja haki sen iltaisella kaikkeen taipuvalla Skodallamme. Kyllä, kaipaan autoa, jossa olisi peräkoukku! Nyt menee aina vähän kikkailuksi.

Armotonta säätiedotusten seurailua ja viime hetken vinkkien lukemista rintamamiestalo.fi:n foorumilta. Aamulla rautakauppakeikan jälkeen hommiin. Ekaa kertaa rakennustelineelle noustessa hirvitti. Mihin oli unohtunut se kaikki varmuus, mikä minulla oli parikymppisenä, kun työskentelin seikkailutusfirmassa ja monta kertaa viikossa kiipeilin puihin, korkeisiin rakennuksiin tai silloille? Vähitellen rakennustelineisiin ja valjaisiin alkoi luottamaan ja loppupäivästä meni ihan helposti kiipeämiset ja laskeutumiset.

Ensiksi ruosteen rapsuttelua. Se olikin isompi homma kuin mitä etukäteen kuvittelimme. Ruostetta oli paljon ja vielä enemmän oli pienen pieniä naarmuja tai pisteitä, joissa oli ihan vähän ruostetta. Niistä piti päästä eroon. Joten teräsharjalla raaps raaps.

Ei kai täältä tipu?

Ei kai täältä tipu?

Olimme ajatelleet, että rakennustelineet ja turvavaljaat riittävät kuistin katon kunnostukseen. Ei, eivät ne riitä. Myös pienelle kattopätkälle tarvitaan siirreltävät lapetikkaat, jotta kaikki ruoste saadaan rapsuteltua pois. Kätevä isäntä nikkaroi jämälaudoista pikaisesti lapetikkaat. Ja tämä kätevä emäntä kiipesi niille. Kuulemma suoritus oli sisiliskomainen ryömintä (pelotti!) ja youtubeainesta, mutta jätetään se kuitenkin tällä kertaa väliin.

Rapsuttelu-urakan jälkee oli vuorossa pesu. Peltikattopesuainetta ämpäriin. Suojahanskat käsiin ja pehmeä matonpesuharja mukaan. Ammoniakkinen pesuaine haisi järkyttävältä. Siinä lapetikkailla kökkiessä kun vahingossa laittoi naamansa liian lähelle ämpäriä tai juuri pestyä kohtaa, niin yök! Lopuksi kunnon huuhtelu ja kuivumisen odottelua.

Puutarhaletkulla kunnon huuhtelu. Samalla voi pesaista maailman tyylittömimmän (mutta käytännöllisen) valokatteen.

Puutarhaletkulla kunnon huuhtelu. Samalla voi pesaista maailman tyylittömimmän (mutta käytännöllisen) valokatteen.

Oli paikkamaalauksen vuoro. Suti jatkovarren (lue: nuoren omenapuun tukirunkona toimineen harjanvarren) päähän ja kaikki rapsutellut kohdat turvaan maalin alle.

Olimme silmä kovana seuranneet monia eri sääennusteita, sadetutkia ja tiirailleet taivaalle. Luotimme ettei pohjamaalauksen jälkeen sada, vaan toisin kävi. Pari tuntia maalauksen jälkeen alkoi sade. Arvaa vain harmittiko, kun tajusi, että pohjamaalaus meni hukkaan. Uutta maalipurkkia ostamaan, säätiedotuksia tiirailemaan (ei saa sataa, eikä paistaa aurinko) ja kesälomasuunnitelmia muokkaamaan.

Jokusen päivän päästä uusi yritys. Aamukasteen mentyä raksatelineille ja hommiin. Nyt toivottavasti onnistui!

Tallennettu kategorioihin Hankinnat, Katto, Kuisti | 1 kommentti

Katon maalausta

Ring ring – ovikello soi kesäkuussa. ”Kattofirmasta päivää, teidän katto näyttää siltä, että se kannattaisi uusia.” Hmm… ei tainnut firman poika tietää kenelle tuollaista ehdottaa. Miksi meidän kannattaisi uusia paksusta pellistä 50-60-luvulla käsintehty kattomme? Kun pelkkä maalaus pitää sen kyllä hyvässä kunnossa. Hetken siinä kuistilla leikimme juupas eipäs leikkiä ja lopulta kattofirman edustaja huomasi, että minä naisena tiesin paremmin rintamamiestalojen (katto)rakenteet kuin hän ja eikä hänen myyntipuheeseensa opetellut fraasit toimineetkaan minulle.

Onko tässä purkutuomion saanut katto vai vahvasta pellistä tehty hyvä katto?

Onko tässä purkutuomion saanut katto vai vahvasta pellistä tehty hyvä katto?

 

Ring ring – seuraavallakin viikolla ovikello soi. (Onko oikeasti tehokasta kierrellä omakotitaloalueita markkinoimassa arkena keskellä päivää, kun lomakausi ei ole vielä alkanut?) Kun avaan oven ja kuulen, että remppafirmasta on taas kyse meinaan laittaa oven samantien kiinni, vaan ystävällisyyttäni jäin kuuntelemaan. Remppafirma tarjoaa maalauspalveluita ja mukavasti jutustellen esittelee toimintaansa ja selkeästi ymmärtää jotain myös rintamamiestaloistakin. Pohdin ääneen, että nooh, pitäishän tuo kattokin maalata, mutta me varmaan tehdään se itse. Myyntimies ehdottaa, että laskee meille kuitenkin tarjouksen ja hypähtää katolle laskemaan neliöitä ja katsomaan katon kuntoa. Kehuu katon hyväksi. Osaa vastata kaikkiin taloteknisiin maalauskysymyksiin mitä esitän ja latoo tarjouksen pöytään. Ei yritä väkisten myydä siinä hetkessä maalausta, vaan sovimme että palataan asiaan.

Tässä muutaman vuoden aikana on tullut pariin kertaan selvitettyä itselle miten katon maalaus kannattaisi tehdä. Vaan silti pitää ottaa google käyttöön ja katsoa mitens se olikaan. Onnistuisiko se meiltä itseltä vai pitäisi ottaa ulkopuolinen tekijä?

Parhaat vinkit löytyivät taas kerran rintamamiestalo.fi:n foorumilta. Yksinkertaisuudessaan homma menisi näin:

- Mieti miten katolla ollaan turvallisesti
- Rakenna siirreltävät lapetikkaat (täältä hyvät vinkit)
- Osta pesuaine ja maalit
- Rapsuttele ruoste ja irtoava maali pois teräsharjalla ja hiomapaperilla
- Pese katto siihen tarjoitetulla pesuaineella harjaten pehmeällä juuriharjalla, huuhtele hyvin, mieluiten osin lämpimällä vedellä
- Anna katon kuivua, erityisesti taivutettujen peltien reunat
- Paikkamaalaa pohjamaalilla
- Anna kuivua 24h
- Maalaa kattomaalilla
- Tarvittaessa maalaa toiseen kertaan 24 tunnin kuivumisen jälkeen

Päätimme testata kuistin katon maalaamisella miten homma toimisi. Meidän talon katto on näppärästi maalattu kolmessa osassa: kuisti, tien puolen lape ja pihan puolen lape, joten jokainen on kulunut eri tavoin ja lisäksi katto on maalattu kahdella eri sävyllä… Kuisti oli heikoimmassa kunnossa, joten testiin!

WP_20150706_008

Tässä on huonokuntoisin osuus katostamme eli kuistin katto. Kaukaa katsoen näyttää läikikkäältä. Jotain vissiin tarttis tehdä?

Tallennettu kategorioihin Katto, Kuisti, Pohdintaa, Rakennustekniikka, Talo | 3 kommenttia

Lattian alle

Mitä piilottaa perinteisesti lattian alle, kun Hesarikin luetaan sähköisenä?

Paperisen Hesarin tilalle meni tällä kertaa Kodin kuvalehti, Aku Ankka ja tietenkin tyylikäs hamahelmi-dinosaurus kera pienen viestilappusen.

Paperisen Hesarin tilalle meni tällä kertaa Kodin kuvalehti, Aku Ankka ja tietenkin tyylikäs hamahelmi-dinosaurus kera pienen viestilappusen.

Perinteisesti rintamamiestaloissa on piilotettu rempattavan lattian alle kossupullo ja päivän lehti. Yläaulan lattiasta löytyi kolme kossupulloa (vuodelta 2009, omituista) ja lehtipaloja 50-luvun lopusta. Meillä kun tuota kossua ei kulu, niin uudet pullot jäivät laittamatta. Olisiko pitänyt laittaa maitotölkki tilalle?

Kirjoitimme mukaan pienen viestilapun:
”Terveisiä meidän perheeltä su 22.3.2015! Poika teke hamahelmistä olioita. Tyttö suunnittelee synttäreitään. Äiti vaihtaa lamppuja. Isä tekee lattiaa.”

Me olemme ilahtuneet rempatessa löytyneistä pikkujutuista, toivottavasti myös seuraavat remppaajat!

Tallennettu kategorioihin Yläaula | Jätä kommentti

Uusi lattia rintamamiestaloon

Yläaulan lattia oli karmeassa kunnossa. Entisen vessan kohdalle oli lyöty vain paikkapalat laudasta ja muuten tilassa komeili hieman kupruileva ja nuhjuinen muovimatto. Päällä oli pakko pitää isoja mattoja, jotta tilaa pystyi käyttämään. Ei siis tarvinnut miettiä tehdäänkö lattialle jotain vain ei. Uudeksi lattiaksi valikoitui lautalattia.

Suuret kiitokset urhealle miehelleni, joka lattian kanssa jaksoi pakertaa. Lopputulos on hieno!

Murinat muutamille venkuroille tai reunavikaisille lattialaudoille ja typerälle sähköjohdolle. Niistäkin selvittiin.

Seinän vierustalta avasimme lattiaa, että saimme laitettua sinne tuulensuojapaperia ja ekovillaa painuneiden purujen täytteeksi. Kuvassa näkyy myös omituisesti seinälle vedetty paksu valkoinen sähköjohto, joka päätettiin piilottaa lattian alle.

Seinän vierustalta avasimme lattiaa, että saimme laitettua sinne tuulensuojapaperia ja ekovillaa painuneiden purujen täytteeksi. Kuvassa näkyy myös omituisesti seinälle vedetty paksu valkoinen sähköjohto, joka päätettiin piilottaa lattian alle.

Remppa-arkea...

Remppa-arkea… Huomioi, että tämä on tila, josta kuljetaan yläkertaan, lastenhuoneeseen, kylpyhuoneeseen sekä aikuisten makuuhuoneeseen.

Muovimaton alta löytyi punaista muovimattoa, kovalevyä ja harva lattialaudoitus. Kovalevyn suikaleita hyödynnettiin lattian oikaisussa.

Muovimaton alta löytyi punaista muovimattoa, kovalevyä ja harva lattialaudoitus. Kovalevyn suikaleita hyödynnettiin lattian oikaisussa.

Pienempi remppa-apuri oli kovasti aina apuna. Oli kyse lankun kantamisesta alhaalta ylös tai loppusiivouksesta.

Pienempi remppa-apuri oli kovasti aina apuna. Oli kyse lankun kantamisesta alhaalta ylös tai loppusiivouksesta.

Töitä tehtiin monesti iltaisin. Onneksi meidän lapset eivät herää edes sirkkeliin ;)

Töitä tehtiin monesti iltaisin. Onneksi meidän lapset eivät herää edes sirkkeliin ;)

Tadaa, se on lattia on asennettua!

Tadaa, se on lattia on asennettua!

Viemärin tuuletusputken kiertokin onnistui hienosti.

Viemärin tuuletusputken kiertokin onnistui hienosti.

Tämän näköistä täällä ehti olla noin tunnin. Heti suojaavien mattojen levityksen jäleen lapset valtasivat "uuden" tilan majaleikkeihinsä.

Tämän näköistä täällä ehti olla noin tunnin. Heti suojaavien mattojen levityksen jäleen lapset valtasivat ”uuden” tilan majaleikkeihinsä.

Vanhan korjaaminen ei aina ole yksinkertaisinta. Ennen uuden lautalattian asennusta pitää mm. poistaa iso pakasterasiallinen nauloja ja ruuveja lattiasta...

Vanhan korjaaminen ei aina ole yksinkertaisinta. Ennen uuden lautalattian asennusta pitää mm. poistaa iso pakasterasiallinen nauloja ja ruuveja lattiasta…

Tallennettu kategorioihin Hankinnat, Yläaula | Jätä kommentti